Collinuksen pidot
Shaahi Abbas lähetti tuolloin, viimeistäänkin vuoden 1607 alussa uuden persialaisvaltuuskunnan matkaan. Ohjeena oli matkustaa Ruotsiin ja Englantiin - siis jälleen Englanti, ja Ruotsi ikään kuin kakkossijalla.
Collinuksen juhlapidoista jäi muistoksi ruokailuvälineet. Pussukkaan sai mukin, ruokalaudan ja näitä pitoja varten käsintehty ruokailupuukko.
Arvokas matkaseura
Ruotsin ja Venäjän rajalla valtuuskuntaa odottivat Ruotsin viralliset saattajat eli pristavit, Djurnäsin herra Wolmar Yxkull ja Lepaan herra Thomas Bureus.
Karkkuun piti päästä
Otto Helmer von Mörner määräsi Lehtisten kartanon herran Herman Flemingin ja Hallisten (?) herran Olavi Kustaanpojan kaikkiaan kahdeksan hengen seurueena ottamaan Yxkullin saattamat vieraat vastaan Janakkalassa 15. maaliskuuta 1607.
Janakkalasta heidät saatettiin, ilmeisestikin runsaiden muonavarojen toivossa, Hämeenlinnan linnaan. Hämeen linnan linnanisäntä Erik Hare ja Sääksmäen kihlakunnan vouti Kristoffer Persson eli Pietarinpoika olivat saaneet von Mörneriltä Turusta ohjeen saattaa valtuuskunta Turkuun. Siksi luoteeseen, kohti Karkkua suuntaunut reitti herättää aika tavalla ihmetystä.
Karkun kautta oli varmaankin tarkoituksena päästä Porin suuntaan ns. rannikkotielle, joka johti Turusta Pohjanmaan rantojen kautta Tornioon ja sieltä alas Tukholmaan. Kysee lienee siis ollut varasuunnitelma, kuinka matkata Ruotsiin. Mutta erityisenä houkutuksena oli varmastikin toive päästä juuri Karkun pappilan lihapatojen ääreen. Tämä haave toteutui siis tuona ikimuistoisella päivänä 21. maaliskuuta 1607. Saattajaherrat Wolmar Yxkull, Erik Hare ja Kristoffer Persson ilmeisestikin istuivat persialaisten seurana Karkussa Collinuksen pidoissa, ja söivät niin runsaasti, etteivät enää jaksaneet ajatellakaan Tornioon menoa.
Janakkalasta heidät saatettiin, ilmeisestikin runsaiden muonavarojen toivossa, Hämeenlinnan linnaan. Hämeen linnan linnanisäntä Erik Hare ja Sääksmäen kihlakunnan vouti Kristoffer Persson eli Pietarinpoika olivat saaneet von Mörneriltä Turusta ohjeen saattaa valtuuskunta Turkuun. Siksi luoteeseen, kohti Karkkua suuntaunut reitti herättää aika tavalla ihmetystä.
Karkun kautta oli varmaankin tarkoituksena päästä Porin suuntaan ns. rannikkotielle, joka johti Turusta Pohjanmaan rantojen kautta Tornioon ja sieltä alas Tukholmaan. Kysee lienee siis ollut varasuunnitelma, kuinka matkata Ruotsiin. Mutta erityisenä houkutuksena oli varmastikin toive päästä juuri Karkun pappilan lihapatojen ääreen. Tämä haave toteutui siis tuona ikimuistoisella päivänä 21. maaliskuuta 1607. Saattajaherrat Wolmar Yxkull, Erik Hare ja Kristoffer Persson ilmeisestikin istuivat persialaisten seurana Karkussa Collinuksen pidoissa, ja söivät niin runsaasti, etteivät enää jaksaneet ajatellakaan Tornioon menoa.
Persialaisten kunniaksi järjestetyissä pidoissa 2007 oli sali täynnä kunnianarwoista rahwasta koko maakunnasta.
Turussa viivyttiin Krankin talossa
Turkuun saavuttiin 28. maaliskuuta, ja sitten alkoi taas uusi odotus ja ruokailu. Tätä kesti kahdeksan viikkoa (vaikka Kaarle IX jo 10.5. käski von Mörnerin lähettää Persian lähettiläs Tukholmaan). 21. toukokuuta laiva vihdoin lähti. Sitä ennen Turussa oli kulunut Yxkullin kuitin mukaan:
Juhlia oli Turussa vietetty mm. Krankin talossa Suurtorin reunassa käskynhaltija von Mörnerin ja kamarineuvos Hans Åkesson Soopin kustannuksella; Soop oli ilmeisesti saapunut saattamaan vieraat meren yli kuningas Kaarle IX:n puheille. Sinne saavuttiin 25.8.1607. Kaarle -herttua oli verisen valtataistelun jälkeen kruunattu kuninkaaksi (1607) ja Kustaa II Adolf hänen kruununperillisekseen. Kaarle oli juuri (1607) uhannut erottaa kaikki Suomen papit viroistaan! Mutta Karkun Collinus kestitsi hänen persialaisia vieraitaan ylivertaisen ruhtinaallisesti. Ruotsista matka jatkui Englantiin - edelleen tykkejä etsien.
Juhlia oli Turussa vietetty mm. Krankin talossa Suurtorin reunassa käskynhaltija von Mörnerin ja kamarineuvos Hans Åkesson Soopin kustannuksella; Soop oli ilmeisesti saapunut saattamaan vieraat meren yli kuningas Kaarle IX:n puheille. Sinne saavuttiin 25.8.1607. Kaarle -herttua oli verisen valtataistelun jälkeen kruunattu kuninkaaksi (1607) ja Kustaa II Adolf hänen kruununperillisekseen. Kaarle oli juuri (1607) uhannut erottaa kaikki Suomen papit viroistaan! Mutta Karkun Collinus kestitsi hänen persialaisia vieraitaan ylivertaisen ruhtinaallisesti. Ruotsista matka jatkui Englantiin - edelleen tykkejä etsien.
