Kertomukset elivät
Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka myöhään illasta , valokuvia katsottiin ja jokainen sai kertoa omasta kuvasta tarinaa. Mikä yhdisti meitä, oli se , että moni veteraaneista olivat myös partiolaisia. Illan päätteeksi iltapiirissä lauloimme partiolaisten iltavirren , jolloin kyynel kirposi silmäkulmaan, kun tiesi että oli edessä illan haikein hetki. Uskon että lämmin tunne oli molemmin puoleinen ja toivomme että joskus vielä voisimme vaihtaa ajatuksia uudestaan, sillä asiat tuntuivat kiinnostavan lapsia.
tekstit ja kuvat Aila Kaski
Tarinaa ja kertomusta ihmeellisestä ajasta - omasta elämästä
Täältä kotoa naiset laittoivat kortteja, kirjeitä ja paketteja joissa saattoi olla villasukat, tai muuta lämmintä vaatetta, postiin tuntemattomalle sotilaalle, ne jaettiin heille joille ei tullut omalta tutuilta postia. Ja saattoipa käydä niin että näistä kirjeistä ja paketeista saattoi tulla niin lämpöisiä ajatuksia sotilaille, että yhteinen taival alkoi sodan loputtua sukankutojan kanssa.
Korsussa asuttiin ja saunakin yritettiin pystyttää joka paikkaan, missä vain liikuttiin. Jos joku sanoi ettei olisi yhtään sodassa pelännyt, se kyllä hieman narrasi. Ja jos oli hullunrohkea, ei sellainen kauaa siellä pärjännyt kyllä sellainen tietty pelko oli paikallaan.
Vapaa-aikana rintamalla kättentaidot olivat kunniassa. Toiset metsästivät riistaa, jotta saivat ruokaa. Toiset tekivät puhdetöinään tyttöystävälle korurasioita, ja jopa koruja.
Korsussa asuttiin ja saunakin yritettiin pystyttää joka paikkaan, missä vain liikuttiin. Jos joku sanoi ettei olisi yhtään sodassa pelännyt, se kyllä hieman narrasi. Ja jos oli hullunrohkea, ei sellainen kauaa siellä pärjännyt kyllä sellainen tietty pelko oli paikallaan.
Vapaa-aikana rintamalla kättentaidot olivat kunniassa. Toiset metsästivät riistaa, jotta saivat ruokaa. Toiset tekivät puhdetöinään tyttöystävälle korurasioita, ja jopa koruja.
