Emil Danielsson
Emil Danielsson oli karkkulainen taidemaalari, jonka Kivilinna Karkun Pirunvuorella on maamme maineikkaimpia erämaa-ateljeita ja vieläkin alkuperäisessä asussa. Danielsson on jäänyt historiaan lahjakkaana ja originellina taiteilijana.
Kivilinnalla juhlitaan usein isänmaallisia merkkipäiviä. Tässä Emil Danielssonin kunniaksi on paikalla Alliniemen Jazzbändi ja kotiseututeatteri Virmajuuri.
Emil Danielsson lyhyesti esitteenomaisesti
Pirunvuoren taiteilja, taidemaalari Emil Danielsson syntyi 27.8.1882 Tulassa Venäjällä. Hän kuoli 10.7.1967 Helsingissä.
Emil Danielssonin suomenruotsalaiset vanhemmat asuivat Venäjällä, mustanmulla seudulla pojan syntymän aikaan. Isä oli Aulangon rakentajan, eversti Standerskjöldin ammustehtaan työnjohtaja.
Perhe muutti vuonna 1886 Turkuun, jossa poika kävi keskikoulun ruotsalaisessa klassillisessa lyseossa. Nuoren miehen tulevaisuudenhaaveet tähtäsivät korkealle. Hänestä piti tulla rikas mies ja apteekkari. Apteekkialan harjoittalupaikkakin oli jo varattu valmiiksi Hämeenlinnasta. Emil hakeutui kuitenkin piirustuskouluun.
Emil Danielsson aloitti 16-vuotiaana taideopinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa hänen opettajinaan oli mm Elias Muukka ja tamperelainen Kaarlo Vuori. Piirustuskoulusta hän sai todistuksen vuonna 1901 ja samalla ensimmäisen - ja ainoan - apurahansa, 200 markkaa. Apurahoja hän ei koskaan myöhemmin suostunut anomaan. Vuosina 1904-1904 Danielsson opiskeli Italiassa Firenzessä Accademia delle Belle Artissa.
Opintomatkoja Danielsson teki Italiaan vuonna 1901 yhdessä Yrjö Liipolan kanssa ja vuonna 1904 Alpo Sailon kanssa. Ranskaan ja Italiaan suuntautui myös pitkä opintomatka vuonna 1925. Tämä kesä olikin ainoa, jonka hän oli poissa vuonna 1906 rakentamastaan Pirunvuoren ateljeelinnasta Karkussa. Sinä kesänä oli joku ohikulkija tunkeutunut Danielssonin kivilinnaan ikkunan kautta ja jättänyt ovetkin auki kaikkien kuljettavaksi.
Heti piirustuskoulun jälkeen vuodesta 1901 on Emil Danielssonin teoksia ollut esillä julkisissa näyttelyissä kotimaassa vuosina 1902,1903, 1905, 1906, 1908, 1911, 1914, 1943, 1947 ja 1954. Ulkomaisissa näyttelyissä on hänen teoksiaan ollut Tukholmassa ja Oslossa vuonna 1929 ja Hollannissa sekä Antwerpenissa että Amsterdamissa vuonna 1931. Omia näyttelyitään hän on pitänyt ainakin asuinpaikkakunnillaan ja Pirunvuoren kivilinnassa. Vammalan Vanhassa Pappilassa - joka oli silloin kaupungin taidenäyttelytila - pidettiin taiteiljan muistonäyttely vuonna 1982. Silloin hänen teoksiaan oli esillä 48 työtä vuosilta 1900-1966.
Emil Danelssonin teoksia on mm. Ateneumissa, Tampereen ja Turun Taidemuseoissa ja Vammalan kaupungin kokoelmissa. Taiteilija testamenttasi merkittävän kokoelman töitään Tyrvään Seudun Kotiseutuyhdistykselle.
Talvikaudet taiteilija Danielsson on asunut Turussa, Tampereella ja Helsingissä, mutta kesät hän on viettänyt Karkussa. Asuinpaikkana ateljeelinna lienee ollu epämukava, ja niinpä Emil ja Saga (Auroora) Danielsson ostivat läheltä kivilinnaa Karkunkylän puoleiselta reunalta Pirunvuoren rinnettä Rokka-nimisen talon. Myyjä oli Karkun kunta. Talo oli jo 130-vuotias ja se vaati perusteellisen remontin. Kustannukset kohosivat moninkertaisiksi ostohintaan verrattuna. Tässä ”kesäkodissa” taiteilija työskenteli elämänsä viimeisiin vaiheisiin asti. Näin oli mahdollista pidentää Karkussa oloaikaa sekä kevään, että syksyn osalta.
Emil Danielssonin taidetta ei ole kokonaisuutena tutkittu, vaikka hänen työnsä ovat ovat arvokkaita asiantuntijoden mielestä. Tästä johtuu, että matrikkeleita lukuunottamatta hänestä ei löydy tietoja taidekirjallisuudessa. Vain lehtileikkeitä ja näyttelyarvosteluja on luettavana. Niisä on kuitenkin enemmän esillä taiteilijan kiviateljee kuin hänen varsinaiset työnsä.
Emil Danielsson on tunnettu erityisesti maisema- ja muotokuvamaalarina. Nämä ovat pääasiassa öljyväritöitä. Häntä pidetään loistavan piirtäjänä. Hän on kokeillut kuvanveistoa, tehnyt kipsikorkokuvia, akvarelleja.
Karkun kirkkoon, joka valmistui 1913, hän teki 1950-luvulla ”freskotekniikalla” alttarialueelle kaksi enkelihahmoa ja kyyhkysen, sekä koristeli muutenkin alttariseinää sekä urkuparven kattoa. Nämä maalaukset oli kuitenkin hävitettävä kirkon restauroinnin yhteydessä (1970-luvun lopulla) niiden heikkolaatuisen pohjustustyön takia.
Nuoruusvuosinaan Danielsson kokeili omaa tyyliään etsiessään aikansa virtauksia. Hänen teoksissaan on symbolistisia piirteitä, impressieonismin vaikutusta sekä naturalistisia kokeiluja. Danielssonin käsityksen mukaan taiteilijan on osattava tuntea rajansa eikä pidä maalata tyhjänpäiväisyyksiä. Itse hän päätyi lopulta puhdaslinjaiseen realismiin.
Tampereella asuessaan 1920-luvulla Danielsson maalasi erittäin paljon muotokuvia. Tilattujen virallisten muotokuvien ohella hän maalasi lukuisia kansanihmisiä. Eräs tällainen oli ”Toivolan Taavetti”, jonka hän sattumalta tapasi Pirunvuoren metsissä kävellessään. Kerrotaan, että omituinen ääni johdatteli hänet hakkuulle, missä Taavetti veteli hirsiä sikeässä unessaan halkopinon vieressä. Tämä satunnainen tapaaminen johti taiteilijan ja halonhakkaajan pitkäaikaiseen yhteistyöhön. Toivolan Taavetin rehevät kasvonpiirteet ovat näin olleet monen työn aiheena. Yksi näistä töistä on ostettu Kööpenhaminan Taidemuseoon Tanskaan.
Pirunvuoren maisemia Emil Danielsson maalasi yli 50 vuotta. Tutut maisemat elivät erilaisina tunnelmina - usein aamu- tai iltavalaistuksessa - vuodesta toiseen työstä toiseen siis aivan viimeisiin elinvuosiin asti. Viimeinen näistä aiheista jäi luonnosasteelle taiteilija menehtyessä vaikeaan sairauteen.
Lähteenä tässä on Tyrvään seudun Museon laatima moniste 1980-luvulta. Tekstiä on hieman muotoillut Urpo Vuorenoja
Lisäys: Kivilinna, taiteilijan ateljee siirtyi ensin testamentin kautta Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistykselle, joka sitten lahjoitti perinnön edelleen Vammalan kaupungille. Nykyinen omistaja ja haltija on siten Sastamalan kaupunki. Vammalan Taiteilijaseura on vuosikymmenien ajan antanut aina jollekin taiteilijalleen Kivilinnan ”isännän vastuun” lämpimiksi kesäkuukausiksi. Heistä mainittakoon Raimo Emil Kukkonen eli ”Eemil Kakkonen”, niinkuin hän itse halusi itseään siellä kutsuttavan ja Anja Levoranta. Nykyisin nuoret taiteilijat ovat myös asettaneet omiakin töitään esille retkeilijöiden ihailtavaksi.
Emil Danielssonin puoliso oli Hulda Aurora eli Aura Andelin, hellittelynimenä Emil käytti vaimostaan nimeä ”Saga”. He menivät kihloihin 1912 ja juhannuksena morsian sai ensimmäisen kerran kummastella Karkun Pirunvuorta ja siihen asti häneltä salattua ”Kivilinnaa”.
Raimo Seppälän mukaan jo pelkästään tamperelaisten varakkaiden sukujen hallussa täytyy olla kymmeniä muotokuvia. Kaikenkaikkiaan näitä hippuluokan muotokuvatöitä on useita satoja vielä jäljellä. Ne tunnistaa nimikirjaimista E.D., usein yhteen kirjoitettuna.
Raimo Seppälä on koonnut vallan mainion kirjan: Pirunvuori, Taidetta ja tarinoita, 127s, 2004, ISBN 951-9279-39-3, Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja LXXXIV.
KATSO myös mitä Museovirasto kertoo KIVILINNASTA
Emil Danielssonin suomenruotsalaiset vanhemmat asuivat Venäjällä, mustanmulla seudulla pojan syntymän aikaan. Isä oli Aulangon rakentajan, eversti Standerskjöldin ammustehtaan työnjohtaja.
Perhe muutti vuonna 1886 Turkuun, jossa poika kävi keskikoulun ruotsalaisessa klassillisessa lyseossa. Nuoren miehen tulevaisuudenhaaveet tähtäsivät korkealle. Hänestä piti tulla rikas mies ja apteekkari. Apteekkialan harjoittalupaikkakin oli jo varattu valmiiksi Hämeenlinnasta. Emil hakeutui kuitenkin piirustuskouluun.
Emil Danielsson aloitti 16-vuotiaana taideopinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa hänen opettajinaan oli mm Elias Muukka ja tamperelainen Kaarlo Vuori. Piirustuskoulusta hän sai todistuksen vuonna 1901 ja samalla ensimmäisen - ja ainoan - apurahansa, 200 markkaa. Apurahoja hän ei koskaan myöhemmin suostunut anomaan. Vuosina 1904-1904 Danielsson opiskeli Italiassa Firenzessä Accademia delle Belle Artissa.
Opintomatkoja Danielsson teki Italiaan vuonna 1901 yhdessä Yrjö Liipolan kanssa ja vuonna 1904 Alpo Sailon kanssa. Ranskaan ja Italiaan suuntautui myös pitkä opintomatka vuonna 1925. Tämä kesä olikin ainoa, jonka hän oli poissa vuonna 1906 rakentamastaan Pirunvuoren ateljeelinnasta Karkussa. Sinä kesänä oli joku ohikulkija tunkeutunut Danielssonin kivilinnaan ikkunan kautta ja jättänyt ovetkin auki kaikkien kuljettavaksi.
Heti piirustuskoulun jälkeen vuodesta 1901 on Emil Danielssonin teoksia ollut esillä julkisissa näyttelyissä kotimaassa vuosina 1902,1903, 1905, 1906, 1908, 1911, 1914, 1943, 1947 ja 1954. Ulkomaisissa näyttelyissä on hänen teoksiaan ollut Tukholmassa ja Oslossa vuonna 1929 ja Hollannissa sekä Antwerpenissa että Amsterdamissa vuonna 1931. Omia näyttelyitään hän on pitänyt ainakin asuinpaikkakunnillaan ja Pirunvuoren kivilinnassa. Vammalan Vanhassa Pappilassa - joka oli silloin kaupungin taidenäyttelytila - pidettiin taiteiljan muistonäyttely vuonna 1982. Silloin hänen teoksiaan oli esillä 48 työtä vuosilta 1900-1966.
Emil Danelssonin teoksia on mm. Ateneumissa, Tampereen ja Turun Taidemuseoissa ja Vammalan kaupungin kokoelmissa. Taiteilija testamenttasi merkittävän kokoelman töitään Tyrvään Seudun Kotiseutuyhdistykselle.
Talvikaudet taiteilija Danielsson on asunut Turussa, Tampereella ja Helsingissä, mutta kesät hän on viettänyt Karkussa. Asuinpaikkana ateljeelinna lienee ollu epämukava, ja niinpä Emil ja Saga (Auroora) Danielsson ostivat läheltä kivilinnaa Karkunkylän puoleiselta reunalta Pirunvuoren rinnettä Rokka-nimisen talon. Myyjä oli Karkun kunta. Talo oli jo 130-vuotias ja se vaati perusteellisen remontin. Kustannukset kohosivat moninkertaisiksi ostohintaan verrattuna. Tässä ”kesäkodissa” taiteilija työskenteli elämänsä viimeisiin vaiheisiin asti. Näin oli mahdollista pidentää Karkussa oloaikaa sekä kevään, että syksyn osalta.
Emil Danielssonin taidetta ei ole kokonaisuutena tutkittu, vaikka hänen työnsä ovat ovat arvokkaita asiantuntijoden mielestä. Tästä johtuu, että matrikkeleita lukuunottamatta hänestä ei löydy tietoja taidekirjallisuudessa. Vain lehtileikkeitä ja näyttelyarvosteluja on luettavana. Niisä on kuitenkin enemmän esillä taiteilijan kiviateljee kuin hänen varsinaiset työnsä.
Emil Danielsson on tunnettu erityisesti maisema- ja muotokuvamaalarina. Nämä ovat pääasiassa öljyväritöitä. Häntä pidetään loistavan piirtäjänä. Hän on kokeillut kuvanveistoa, tehnyt kipsikorkokuvia, akvarelleja.
Karkun kirkkoon, joka valmistui 1913, hän teki 1950-luvulla ”freskotekniikalla” alttarialueelle kaksi enkelihahmoa ja kyyhkysen, sekä koristeli muutenkin alttariseinää sekä urkuparven kattoa. Nämä maalaukset oli kuitenkin hävitettävä kirkon restauroinnin yhteydessä (1970-luvun lopulla) niiden heikkolaatuisen pohjustustyön takia.
Nuoruusvuosinaan Danielsson kokeili omaa tyyliään etsiessään aikansa virtauksia. Hänen teoksissaan on symbolistisia piirteitä, impressieonismin vaikutusta sekä naturalistisia kokeiluja. Danielssonin käsityksen mukaan taiteilijan on osattava tuntea rajansa eikä pidä maalata tyhjänpäiväisyyksiä. Itse hän päätyi lopulta puhdaslinjaiseen realismiin.
Tampereella asuessaan 1920-luvulla Danielsson maalasi erittäin paljon muotokuvia. Tilattujen virallisten muotokuvien ohella hän maalasi lukuisia kansanihmisiä. Eräs tällainen oli ”Toivolan Taavetti”, jonka hän sattumalta tapasi Pirunvuoren metsissä kävellessään. Kerrotaan, että omituinen ääni johdatteli hänet hakkuulle, missä Taavetti veteli hirsiä sikeässä unessaan halkopinon vieressä. Tämä satunnainen tapaaminen johti taiteilijan ja halonhakkaajan pitkäaikaiseen yhteistyöhön. Toivolan Taavetin rehevät kasvonpiirteet ovat näin olleet monen työn aiheena. Yksi näistä töistä on ostettu Kööpenhaminan Taidemuseoon Tanskaan.
Pirunvuoren maisemia Emil Danielsson maalasi yli 50 vuotta. Tutut maisemat elivät erilaisina tunnelmina - usein aamu- tai iltavalaistuksessa - vuodesta toiseen työstä toiseen siis aivan viimeisiin elinvuosiin asti. Viimeinen näistä aiheista jäi luonnosasteelle taiteilija menehtyessä vaikeaan sairauteen.
Lähteenä tässä on Tyrvään seudun Museon laatima moniste 1980-luvulta. Tekstiä on hieman muotoillut Urpo Vuorenoja
Lisäys: Kivilinna, taiteilijan ateljee siirtyi ensin testamentin kautta Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistykselle, joka sitten lahjoitti perinnön edelleen Vammalan kaupungille. Nykyinen omistaja ja haltija on siten Sastamalan kaupunki. Vammalan Taiteilijaseura on vuosikymmenien ajan antanut aina jollekin taiteilijalleen Kivilinnan ”isännän vastuun” lämpimiksi kesäkuukausiksi. Heistä mainittakoon Raimo Emil Kukkonen eli ”Eemil Kakkonen”, niinkuin hän itse halusi itseään siellä kutsuttavan ja Anja Levoranta. Nykyisin nuoret taiteilijat ovat myös asettaneet omiakin töitään esille retkeilijöiden ihailtavaksi.
Emil Danielssonin puoliso oli Hulda Aurora eli Aura Andelin, hellittelynimenä Emil käytti vaimostaan nimeä ”Saga”. He menivät kihloihin 1912 ja juhannuksena morsian sai ensimmäisen kerran kummastella Karkun Pirunvuorta ja siihen asti häneltä salattua ”Kivilinnaa”.
Raimo Seppälän mukaan jo pelkästään tamperelaisten varakkaiden sukujen hallussa täytyy olla kymmeniä muotokuvia. Kaikenkaikkiaan näitä hippuluokan muotokuvatöitä on useita satoja vielä jäljellä. Ne tunnistaa nimikirjaimista E.D., usein yhteen kirjoitettuna.
Raimo Seppälä on koonnut vallan mainion kirjan: Pirunvuori, Taidetta ja tarinoita, 127s, 2004, ISBN 951-9279-39-3, Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja LXXXIV.
KATSO myös mitä Museovirasto kertoo KIVILINNASTA
Haapaniemen kartanon takkaan Danielsson teki maiseman Rokan talon suunnalta Haapaniemeen. Taustalla Karkun Jyrmysvuori.
Pakanallinen maisema Danielssonin kuvaamana. Kojolan kylän ruoskamänty ja Pentin linnavuori. Tämä oli viikinkienkin kauppatie itään.
Danielssonin signeeraukset Juhon kuvassa. Tämän kuvan tekemisestä Juho Leikkaan luona on hauska tarina. Huomatkaa muuten miten korkeassa iässä kunnallismiehemme jo oli tätä maalausta tehtäessä!
Huomaa, että Danielsson on kuullut huonosti maalattavan nimen.
